Kuvaus
Ensimmäinen maaseutumusiikki kokoelma ilmestyi syksyllä 2011. Ideana oli koota nippu hyviä piisejä ja yksissä tuumin promota yhdessä kaikkia niistä. Hittejä emme saaneet, mutta hienoa yhteisöllistä puurtamista kuitenkin – ja penteleen hyvänkuuloisen kokoelman!
”Maaseutumusiikkia vol I on kelpoisa peltopaketti tällä Suomessa harvinaisella saralla. Freukkareiden henki elää kiekolla vahvana, eikä ihme, sillä Myllykosken lisäksi mukana liikahtatelee muitakin poppoon tyyppejä taustalaulajia myöten.”
Jukka Saarinen / Karjalainen
Alta löytyvät esiintyjien luonnehdinnat on kirjoitettu kokoelman ilmestymisen aikoihin, joten seassa saattaa olla hieman vanhentunuttakin tietoa.
1. PEKKA MYLLYKOSKI JA JYTÄJEMMARIT – Alaska
Pekka Myllykoski: laulu, Marko Aho: kitarat, Antero Gustafsson: basso, urut, taustalaulu, ym, Mako Kelokaski: rummut
Kalle Vanhapelto: taustalaulu, lyömäsoittimet, ym
Honey Aaltonen on aikoinaan määritellyt PMJJ:n seuraavin luonnehdinnoin: ”Oletettakoon että hulluuden määrä maailmassa on vakio, mutta se vain ilmenee eri muodoissa ja on epätasaisesti jakautunut. Synkässä nykymaailmassa monenlainen negatiivinen, ympäristöä vahingoittava hulluus on nostanut päätään, mutta ympäristöään positiivisesti piristävästä hulluudesta on aikamoisen möhkäleen kaapannut haltuunsa Jytäjemmarit -yhtye solistinsa Pekka Myllykosken kera.” Siinähän ne tärkeimmät jo sitten tulikin.
2. HUOJUVA LATO – Virran Ola on vielä kuningas – Bob Wills Is Still The King –
Suonna Kononen: laulu, kitara, Ilkka Vartiainen: pedal steel -kitara, Yrjö Vähäkallio: basso, Pyry Mantere: rummut
Huojuva lato on Pohjois-Karjalassa vuonna 2008 pidemmän linjan juurimusiikkiharrastajista syntynyt ryhmä, joka on saanut hyvän vastaanoton härmäkantrilleen ja tarinalauluilleen. Albumeita on takana yksi, vuonna 2010 ilmestynyt Lähde länteen!, pikkulevyjä on tehty useampia. Virran Ola on vielä kuningas -kappale julkaistiin toukokuussa 2011 samannimisellä ep:llä, joka on yhtyeen ensimmäinen julkaisu Suomen Maaseutumusiikin tallissa.
3. TARYA – Jalat alta
Tarya: laulu, Arto Pajukallio: kitarat, Jukka Harju: soolokitara, Tero Pulkkinen: urut ja piano, Jp Mönkkönen: basso, Markus Raivio: rummut
Eero Raittinen ja Cross-Tie Walkers olivat keikalla Vantaan Kultakaivoksessa. Pubin puolen karaokelauluista saapuva tyrmäävän näköinen blondi astelee määrätietoisin askelin orkesterin luokse ja pyytää saada kuulla Cotton Fieldsin. Ei ikävä kyllä kuulu ohjelmistoon, vastaa Eero ystävällisesti. No voin sitten laulaa sen itsekin, näpäyttää blondi ja hämmentynyt Raittinen ojentaa oman nimikkomikrofoninsa. Biisi vedetään hatusta. Et sitten karkaa minnekään, mulla on sulle asiaa keikan jälkeen, huikkaa Pajukallio hädissään blondin perään. Blondi ei karkaa. Tarja Hautamäki saa taiteilijanimen Tarya, laulaa välillä taustoja Freud Marx Engels & Jungin keikoilla ja vierailee Amerikkalaisia unelmia -levyllä. Kantriprojektiin sopivaa naissolistia etsiskellyt Pajukallio alkaa kirjoittaa Taryalle laulusarjaa Blondina on hyvä olla. Omia keikkoja tehdään duona, triona tai Freukkari-perheen muusikoista kasatuilla kokoonpanoilla. Biisejä myös äänitetään: laulusarjan iskelmällisintä puolta edustava Jalat alta kaivetaan Maaseutumusiikkia-kokoelmalle noista nauha-arkistoista. Tätä nykyä Haarajoella asusteleva Tarja keikkailee edelleen oman Hitch-Hikers -bilebändinsä kanssa. Tarina on kesken, ja laulusarja odottaa yhä loppuun saattamista.
4. TOMI PULKKINEN – Piru & sen palkeet
Tomi Pulkkinen: laulu, autoharppu, kitara, Andy Linna: cajón-rumpu, Esa Urnberg: saksofoni, urkuharmooni, Timo Ylönen: kontrabasso
Tomi Pulkkinen on folklaulaja ja lauluntekijä, joka kertoo tarinoita ja välittää tunnelmia niin ympäröivästä maailmasta ja todellisuudesta kuin sisäisestäkin, elämisen sietämättömästä leveydestä ja mittaamattomuudesta, usein myös luonnonaiheista. Laulut ovat kommunikointia. Erikoisuutena mainittakoon eri paikkakunnista, maaseudusta ja kaupungeista kertova musiikki. Tomi Pulkkinen on säveltänyt ja sanoittanut, osin yhdessä Riitta Leivon kanssa, muun muassa Vantaan, Helsingin ja Espoon eri alueista ja historiasta kertovia kappaleita, myös tilaustöinä. Tomi Pulkkinen on toiminut tiettävästi ensimmäisenä Suomessa erikoisessa työtehtävässä, kuukausipalkkaisena kirjastojen trubaduurina Espoossa. Espoon kaupunki on myös julkaissut kaksi Tomi Pulkkisen levyä. Seuraava täysimittainen levy Eepoksia ilmestyy vuoden lopulla/alkuvuodesta 2012 Elämys Express Recordsin julkaisemana. Pulkkisen tuotantoon kuuluu muun muassa suomen-, ruotsin- ja englanninkielistä musiikkia, sekä lastenlauluja. Esiintymisiä on säännöllisesti mm. kirjastoissa, kauppakeskuksissa, ravintoloissa, kouluissa, päiväkodeissa, leikkipuistoissa, vanhainkodeissa, sairaaloissa ja tällä hetkellä usein myös Rinnekodissa osana Kulttuuriketju-hanketta.
5. THE MILKING MACHINE – Paltaniemen taa – Powder River Home –
Armi Ilvonen: laulu, Ilkka Vartiainen: pedal steel, dobro, mandoliini, Aki Sorajoki: kitara, Harri Meriläinen: kitara, Teijo Tikkanen: koskettimet, Jarno Korhonen: basso, Keijo Korhonen: rummut
”Milkkarit” perustettiin Ylä-Karjalassa valtimolaisten juurimusiikin harrastajien kesken vuonna 1999, ja ensimmäisen keikkansa bändi soitti vuonna 2000. Etenkin kotimaakunnassaan Pohjois-Karjalassa yhtye on tullut vuosien varrella tutuksi country-covereita rennolla otteella soittavana ryhmänä, joka on tehnyt yhteistyötä eri solistien kanssa. Laulajina on kuultu Hanna-Mari Mustosta, Tuija Saariniemeä ja, kuten tällä kokoelmalla, Armi Ilvosta. Yhtyeen nimi juontuu bändin rumpali Keijo Korhosen varsinaiseen ammattiin. Korhonen on niitä harvoja suomalaisia maalaismuusikoita, jotka myös maanviljelijöinä ja lypsykarjatilallisina kunnostautuvat. ”Aina kun Keijolle soitti puhelimella, tuntui humisevan lypsykone taustalla. Ja treeneihin mies tuli suoraan lypsyltä”, kertoo Ilkka Vartiainen. The Milking Machinen toistaiseksi ainoa levyjulkaisu on omakustanne cd-single Rämpimään / Paltaniemen taa, jolta tämän kokoelman näytekin on peräisin.
6. MARKOJUHANI RAUTAVAARA & TEKOSYYTTÖMÄT – Onkimiehen Blues
Markojuhani Rautavaara: laulu, kitara, Ilari Rintala: kitara, Teri Mantere: piano, Johannes Pykäläinen: basso, Pyry Mantere: rummut, lyömäsoittimet, Sakari Tiikkaja: trumpetti
Markojuhani Rautavaara ja häntä säestävä Tekosyyttömät on svengaava livebändi ympäri Suomen. Sen musiikissa yhdistyy eri tyylisuunnat aina perusrokista reggaen kautta bluesiin sekä kansanmusiikkiin, unohtamatta esim. pohjoisen joikuperinnettä. Soitinvalikoiman runsaus tekee orkesterin intensiivisestä lavaesiintymisestä myös hienon kuunteluelämyksen. Onkimiehen blues tehtiin kieli poskella mutta tarkasti tietyn puolen päätä. Rouhea Mardi Gras-sovitus antaa uutta potkua vanhalle Olli Haaviston suomentamalle bluestradille. Kitaraosuudet sooloineen hoiti jo bändissä vakiintuneen aseman saavuttanut prof. Rintala Kouvolasta. Trumpettiosuuksissa vierailee Turengin oma poika Sakari Tiikkaja.
7. HARA LAUKKANEN & RAAKA PELI – Rivitanssi rules
Hara Laukkanen: laulu, Pekka Virtanen: kitara, Pekka Heinänen: kitara, Petri Annala: basso, Kari Kaatrakoski: rummut
Hara Laukkanen ja Raaka Peli on pitkän linjan ammattilaisista kasattu huumoripainotteinen rock´n roll och country orkesteri. Ohjelmisto koostuu omista tuotoksista sekä tutuista hittibiiseistä, joihin orkesterin jäsenistö on rustannut ajan mukaisen lyriikan.
8. ARTTURI KETOLA TRIO – Täysi-käsi John
Artturi Ketola: laulu, kitara, Lauri Hannu: kitara, laulu, Risto Puukko: basso, laulu
Kantrimies Artturi Ketola on 1973 syntynyt pirkanmaalainen lauluntekijä. Hänen kädenjälkeään on tallentunut esimerkiksi Topi Sorsakosken ja Katri Ylanderin levyille. Sanoituksia Artturi on tehnyt mm. Jonne Aaronin ja Antti Suomalaisen sävellyksiin. Hän tekee myös musiikkia vaihteleviin televisio- tuotantoihin. Artturi toimii ahkerasti myös alulle laittamassaan Nääskantri -toiminnassa. Sen tiimoilta järjestetään kuukausittaista kantriklubia Tampereella ja rustaillaan Facebookissa kantripiisejä kaikelle kansalle avoimissa, Nääskantri -talkoissa. Livenä kantrimies esiintyy svengaavan akustisen trionsa kanssa.
9. TERO PULKKINEN & TAPIO KOJO – Lemmenjoen Jeesus
Tero Pulkkinen: laulu, kitarat, Tapio Kojo: basso
Kaksi pitkän linjan multi-instrumentalistia kohtaa lauluntekijöinä ja esittäjinä. Jorma Kääriäinen levytti parivaljakon Oletko se mitä luulen -nimisen kappaleen Kädenjälki -albumilleen, mutta Lemmenjoen Jeesus jakaa sanomaansa Tero Pulkkisen laulun ja kitaroiden sekä Tapsa Kojon basson säestämänä. Ja jatkoa on luvassa…
10. JUHA & JAMAHA – Vaarin saappaat
Juha Haapalainen: laulu, Jamaha
Juha Haapalaisen nettisivuilla miestä luennehditaan muun muuassa näin: Haapalaisen vahva osa-alue koulussa oli kuuleman mukaan synko-oppi. Haapalaisen musiikki on saunanlämmintä ja löylynleppeää, se svengaa kuin hirvi, kuin kaksi hirveä. Kokoelmalla esiintyvää Juha ja Jamaha -kokoonpanoaan artisti luonnehti puolestaan näin: ”Jamahan” kosketinsoitin hoitaa soittamisen minun komennossani. Soitin sinne tavaraa neljälle raidalle käyttäen Jammun ominaisuuksia, kuten performance assistanttia ja arpeggio -toimintoja.
11. MASA & IILIMAROT – Lepakot tapulista
Masa Karhu: laulu, Lauri Varismäki: kitara, Risto Rajamäki: kitara, Sami Kamppinen: basso, Jamppe Alanko: rummut
Tämä Ylistarosta käsin rehvakkaasti rokkaava viisikko on oman luonnehdintansa mukaan ”monta soivaa pannunalustaa ja jääkrapaa maailmaan saattanut poikakerho”.
12. TEKOSYYTTÖMÄT – Romanssi
Pyry Mantere: laulu ja rummut, Teri Mantere: kitara, Johannes Pykäläinen: basso
Tekosyyttömät on pieneleinen, arkea romantisoiva kolmen hengen yhtye.
Romanssi on toistaiseksi ainoa lähes-koveri/koveri jonka tekosyyttömät on taltioinut, mutta on luonteeltaan aika lähellä tekarien omaa tuotantoa. Toivottavasti tämä maistiainen herättää suuremman nälän.
13. MARKO SILLANPÄÄ – Isättömät pojat
Marko Sillanpää: laulu, akustinen kitara, Suonna Kononen: huuliharppu, mandoliini, Heli Sillanpää: taustalaulu
Marko Sillanpää vaikutti 80-90- lukujen taitteessa Marco And The Missing Parts -yhtyeessä. Bändin musiikki oli räväkkää ja melodista rokkia Jason and The Scorchersin tyyliin. Missing Partsin siirryttyä historiaan Marko teki pitkään tekstejä muille tilaustöinä ja keikkaili satunnaisesti. Vihdoin vuonna 2005 ilmestyi Anssi Växbyn tuottama soololevy Certain Glow (Cosmic Cowboy Records), jolla soittivat Växbyn lisäksi Jussi Jaakonaho, Harri Ala-Kojola, Antti Ikola sekä Olli Haavisto. Levyltä julkaistiin kappale Your Love atlantalaisen Shut Eye Recordsin kokoelmalla United State Of Americana vol. 5. Vuonna 2009 ilmestyi toinen soolo Brown Eyed Boy (Pilfink Records), jossa mukana olivat jälleen Anssi Växby, tällä kertaa kitaristiveljensä Henrin kanssa sekä Antti Lehtinen. Nyt Marko on vaihtanut laulukielen suomeksi. Musiikin juuret ovat silti edelleen vahvasti Amerikan mantereella. Isättömät pojat kappaleella vierailee Suonna Kononen mandoliinin ja huuliharpun kanssa sekä Heli Sillanpää taustalaulussa.
14. KEVYET MULLAT – Neljä vahvaa tuulta – Four Strong Winds –
Suonna Kononen: laulu, huuliharppu, akustinen kitara, Arto Pajukallio: kitarat, taustalaulu, Marko Aho: soolokitara, taustalaulu, Ilkka Vartiainen: pedal steel -kitara, Tapio Kojo: koskettimet, taustalaulu, Yrjö Vähäkallio: basso, Ville-Veikko Markkanen: rummut
Pohjois-Karjalan kantriylpeys Huojuva lato oli keikalla Helsingin Mendocinossa. Nämä hengenheimolaiset taistelutoverit ansaitsevat lisää toimintaa yhteisen mission puolesta – niin kuin me muutkin, päätti Arto Pajukallio ensimmäisessä pöydässä. Seuraavalla latojen keikalla hän esitti sotasuunnitelmansa: ladot kokonaisuudessaan bändiksi, ja eturiviin soittamaan ja solisteina vuorottelemaan Suonna Konosen rinnalle Marko Aho Tampereelta, Tapio Kojo Helsingistä ja Pajukallio. Meiningiksi Texas Tornados -nelikon hengessä mutkatonta kimppakivaa, suomenkielisiä klassikoita ja unohdettuja helmiä kotimaisen kantrin ja muunkin maanläheisen rootsmusan historiasta. You can´t keep a good man down, julisti Pajukallio, ja väänsi Edgar Varéselta moton: nykypäivän kantrimuusikko kieltäytyy kuolemasta, ja jos niin tekisikin, niin nousee maasta lailla zombien. Aatteen ja periksi antamattomien kantrimusikanttien päälle ei saa lapioitua kuin kevyitä multia!
15. MAKE HÄKKINEN & SERIFFI – Trubaduuri tanssii
Make Häkkinen: laulu, Pekka Virtanen: kitarat, Juhani Vitikka: koskettimet, Ismo Haavisto: huuliharppu, Jussi Kinnunen: basso, Juha Järvinen: rummut
Bändi jonka perään eivät koirat hauku. Orkan vankkurit nytkähtivät rauhaisaan maaseutumenoon jo useampi vuodenkierto sitten. Kuitenkin sen verta levottomia buutsin kuluttajia sen riveissä on, että yhteisen leirinuotion ympärille nämä haikeat hahmot saatiin vasta kesällä 2011. Keikkapalkkionmetsästäjinä tämä ryhmä tunnetaan laajalti Suomen saloilla, lakeuksien autereisissa aamuissa ja kairan kainaloissa. Horisontin tuolla puolen heidät myös tunnetaan. Trubaduuri Tanssii -biisissä kuullaan se ensimmäinen riffi.
16. HANNU SAINIO – Irrallaan
Hannu Sainio: laulu, kitarat, basso, rummut, Jarmo Sainio: taustalaulu
Takavuosina kovastikin aktiivinen musikantti, Hannu Sainio julkaisi muinaisina aikoina yhden pitkäsoiton Onnenkiertolaiset -orkesterinsa kanssa. Silloin Irrallaan jäi laittamatta levylle, joten hyvä että nyt asia hoitui. Hannu myös vaikutti takavuosina The Additional Musiciansin eläväisessä ja alati vaihtelevassa kokoonpanossa (ollen yksi vakituisimpia jäseniä), sekä siitä syntyneessä Jytäjemmareissakin. Sittemmin hänen musisointinsa ovat keskittyneet lähinnä kotistudion hämärään. Satunnaisia ja yllättäviä julkisia esiintymisiään on tervehditty ilolla.
17. ILKKA VARTIAINEN – Halfway To Paradise
Ilkka Vartiainen: pedal steel -kitara, Teijo Tikkanen: kaikki muu
Ilkka ”Ile” Vartiainen (s.1961) on Pohjois-Karjalan Valtimolta kotoisin oleva pedal steel -kitaristi ja dobron ja banjon taitaja. Vartiainen perusti 1999 kotikunnassaan The Milking Machine -country-coverbändin, minkä lisäksi hän on vieraillut esimerkiksi Greedy Pigin, Rat Catsin ja Folkswagenin keikoilla ja levyillä. 2008 Vartiainen liittyi Huojuvaan latoon, jonka myötä hänen taitonsa ja näkemyksensä on alettu huomata juurimusiikkipiireissä muuallakin maassa. Vartiaisen country-harrastus alkoi 70-luvulla, kun Jussi Raittisen ohjelmat radiossa herättivät nuoren miehen huomion. Ensimmäinen pedal steel -viritelmä syntyi omin käsin modifioidusta Landolasta. Tällä hetkellä stilikoita on kokoelmissa neljä, muun muuassa Olli Haaviston vanha, Mikko Kuustosen ja Freukkareiden levytyksillä soinut punainen Sho-Bud. Vakiokeikkakoneena Vartiaisella toimii yksikaulainen, custom-työnä Yhdysvalloissa teetetty Williams. Vartiainen on vieraillut useamman kerran steel-kitaristien kokoontumisjamboreissa Amerikassa paiskaamassa Buddy Emmonsin ja Ralph Mooneyn kaltaisten alan legendojen kättä. Oppi-isinään Vartiainen pitää Olli Haavistoa ja Country Expressin Göran Grönqvistiä, joilta sai nuorena miehenä neuvoja ja apua stilikansoittajan tielle.
