The Unparalleled Adventures Of One Hans Pfaall

10,00 

SMYCD-06, 2014 – Kari Peitsamo & Straight Perverts

  1. The Unparalleled Adventures Of One Hans Pfaall
  2. Buick Electric Blue
  3. Why Did You Kick My Heart Around
  4. Tsöötz
  5. Underdog
  6. My Bleeding Heart
  7. Tractor Pulling Man
  8. Tykki Lykki
  9. I Promise I´ll Quit Drinking That Day
  10. Jesus Freak
  11. Forever New
  12. Rock Duck
  13. Huff And Puff
  14. Do You Ever Cry?
  15. Broken Spoke Shuffle
  16. Did You Make Your Mama Proud?
  17. A Daughter Of A Secret Police
  18. Phantom Reggae
Osasto:

Kuvaus

Fiktiivinen The Straight Perverts oli jopa Kari Peitsamon mittapuulla lyhytikäinen bändi. Se ehti hajota jo hyvissä ajoin ennen näiden sessioiden valmistumista. Itse asiassa sitä ei koskaan tainnut ollakaan.

Tämän, jo ennen ilmestymistään harvinaisuudeksi muodostuneen, levyn materiaali on tuttua, rennosti ”let´s born to rock” -hengessä rokkaavaa Peitsamoa sopivin kantri- ja bluesmaustein. Mukaan mahtuu myös puhdasverisen juurevaa gospelia ja reggaetakin. Straight Pervertsin myötä on kokonaisuuteen tullut aimo annos nuorekasta lisäväriä ja aivan uudenlaista potkua.

Näin Kari itse kertoi levyn taustoista, sen julkaisun aikoihin 2010:

Olen tuntenut Straight Pervertsin jätkät jo jokusia vuosia. Aikoinaan törmättiin jossakin rokkiympyröissä ja huomattiin diggaavamme toistemme musasta, vaikka välissämme on jokunenkin sukupolvikuilu.

Muistaakseni kitaristi/laulaja Jack Moron Straight oli bändistä se, joka ehdotti että voitaisiin joskus äänittää jotain mun juttuja heidän studiollaan. Jätkillä oli hyvä meininki, joten mä innostuin asiasta ja tekaisin muutaman laulun. Sitten pyydettiin basisti Little Milton ja rumpali Perv. O´Malley mukaan ja mentiin niiden treenikämppästudiolle rokkaamaan.

Levytysprosessi osoittautui inspiroivaksi. Yhdessä sessiossa tehtiin aina yksi laulu valmiiksi asti. Huomasin monesti käyvän niin, että edellinen piisi toimi seuraavan innoittajana, joten homma ruokki itse itseään. Pian mulla olikin tätä projektia varten nelisenkymmentä piisiä valmiina. Laulujen kirjoittaminen oli ikään kuin orgaaninen prosessi, joka valitettavasti päättyi yllättäen. Onneksi sentään ehdittiin nämä kahdeksantoista laulua saada valmiiksi.

Materiaalia ei ruvettu missään vaiheessa turhan päiten hinkkaamaan ja kulmia pyöristelemään, vaan jätettiin se sopivan rouheaksi. Ehkä siinä piilee juuri se taika että lopputulos kuulostaa näin hyvältä. Muistaakseni John Lennon on joskus sanonut, että piisi täytyy lyödä lukkoon sillä hetkellä, kun siinä otossa on jotain mieltä ja juuri näin mekin toimimme.

Me oltiin niin innoissamme yhteistyön tuloksista, että aina kun saatiin uusi laulu valmiiksi, niin se laitettiin saman tien nettiin fanien kuultavaksi. Tässä kohtaa ilmeni sitten melko jyrkkä näkemysristiriita levy-yhtiön kanssa ja ne eivät suostuneet levyä julkaisemaan, koska jengi on sen kuullut jo. Mielestäni se oli omituista, koska kyseessä on mun nähdäkseni niin hyvä levy että jokainen joka on sen kuullut, haluaa myös ilman muuta ostaa sen.

Blowin In the Wind

Sessiot päättyivät yhtä yllättäen kuin ne olivat alkaneetkin. Yhtenä päivänä Straight Perverts nimittäin häipyi kuin maan nielemänä. En saanut jätkiä kiinni ja ihmettelin, kun kukaan ei tuntunut tietävän asiasta mitään. Viimein kun heidän kohtalonsa muutaman päivän perästä alkoi hahmottua, niin kävi ilmi ettei maa ollutkaan heitä niellyt, vaan oli käynyt lähinnä päinvastoin.

He olivat ilmeisesti julkisuuden ja seikkailun toivossa osallistuneet sellaiseen kuumailmapallotapahtumaan Helsingin Kaivopuistossa. Niitä pallojahan ei juurikaan pysty ohjaamaan, vaan ideana on että sinne mennään minne tuuli vie. Kovaksi yltynyt tuulenpuuska olikin napannut juuri Pervertsien pallon ja vielä tänä päivänäkään ei ole pystytty selvittämään mihin se loppujen lopuksi päätyi.

Poliisilla ei kuulemma ole resursseja lähteä tämmöistä juttua isommalti tonkimaan. Olivat ne kuitenkin sen verran tsekanneet ettei jätkien pankkikortteja ole tuon kohtalokkaan lennon jälkeen käytetty. Sehän ei välttämättä todista mitään, koska kyllä poliisin pitäisi tietää että nuorten rokkikukkojen pankkikortit ovat varsin harvoin voimissaan ja käyttökuntoisia. Ei niitä muistaakseni taidettu  tuota lentoa ennenkään isommalti käytellä.

Jälkiviisautta

Jälkiviisaasti olen löytänyt tältä levyltä jopa suoranaisia viitteitä Straight Pervertsin kohtaloon. Esimerkiksi avauksena kuultava nimipiisi oli yksi viimeisiä mitä me ehdittiin äänittää ja siinähän lähdetään kuumailmapallolla reissuun. Tosin siinä laulussa matkataan kuuhun, enkä mä usko jätkien ihan niin kauas kuitenkaan lentäneen. Levyn päättävän “Phantom Reggaen” ensimmäinen rivi puolestaan kuuluu “I came from the fog and I go into the mist…”. Juuri samalla tavoin mekin kohdattiin hieman sumuisissa oloissa jossain klubilla ja lopulta bändi häipyi kuin usvaan.

Onneksi kuitenkin meidän yhteisistä, hauskoista sessioista ja tuosta mainiosta bändistä jäi muistoksi näin hyvä levy! Toivotaan että jätkätkin vielä jonain päivänä jostain löytyisivät…