Kuvaus
Se se vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa sitä on paljon mälsää, kuten laulussa niin osuvasti tuumataan.
Syksyllä 2009 sai Facebookissa, tuolla internetin sydänmailla, alkunsa kansanliike joka otti asiakseen korjata yhden näistä mälsyyksistä. Kyseinen ryhmä pyrkii nimittäin parantamaan huonoon jamaan ajautuneen Simo Salmisen oloja. Elämä oli näyttänyt rakastetulle kansantaiteilijalle nurjan puolensa useampaankin kertaan ja Simolla oli omien sanojensa mukaan vitsit vähissä.
Itsekin olen Simon touhuja diggaillut jo pienoispoika-ajoista lähtien. Ei mennyt kauankaan, kun huomasin tekaisseeni voimarokisti riffittelevän kertosäkeistön, jonka kantavana teemana toistui lausahdus ”Simolle hilloo”. Työstäessäni laulua valmiiksi sijoitin mahdollisimman monta Simon roolihahmoa säkeistöjen tyhjille riville seikkailemaan ja huomasin olevani varsin tyytyväinen tähän vaivattomasti syntyneeseen piisiin.
Myllykosken Pekka oli keikoillakin laulanut Simon piisejä, joten tiesin meidän ennemmin tai myöhemmin päätyvän äänittämäänkin niitä. Ajattelin että nythän tribuuttilevy olisi oivallista toteuttaa, kun samalla voisi jeesata miestä vastamäessä. Värväsin Rytmijäte-ukkelit mukaan musikanteiksi ja tartuin tomerasti toimeen.
Ensimmäisinä työn alle otettiin Tenkka-tenkka-poo ja Rotestilaulu. Olin valikoinut ne Pekan laulettaviksi, joten tiesin että niillä saadaan hienosti touhu aluilleen. Näin myös kävi. Perjantaina 5.2. kantritohtori saapui alkuillasta Tampereelle ja suuntasimme Be Pop Studiolle äänittämään molempien piisien laulut. Samalla taltioimme myös Honey Aaltosen synttärisinglelle päätyneen Ehkä vielä joskus -rallin lauluraidan ja demokitaran. Kyseessä oli siis kovasti tuottoisa parituntinen.
Näihin aikoihin hommaan tuli kuitenkin soittoniekkojen kiireistä ja eri aikaan osuneista talvilomamatkoista johtuen luvattoman pitkä tauko. Jopa oma uskoni meinasi välillä horjua, kun ukkojen allakoista ei löytynyt yhteisiä treeni-/äänitysaikoja. Viimein kun päästiin taas tositoimiin, niin Simolle Hilloo! ja Politiikkalaulu rykäistiin varsin vaivattomasti narulle. Ilokseni havaitsin, että hillolaulukin vastaa hämmästyttävän paljon sitä visiota, joka minulla oli ensimmäistä kertaa laulua rämpytellessä mielessäni. Oikeat miehet oikeisiin töihin, jne…
Kun Viimeisen Boheemin kanteen karikatyyrin piirtänyt Jorma Lampela kuuli että olemme tekemässä Simolle kunnianosoituslevyä, ilmoitti hän haluavansa hoitaa kansikuvan. Tottahan toki se minulle sopi, etenkin kun tuloksena oli varsin tyylikäs potretti.
Kevään aikana ehdin pyytää useampaakin solistivierasta levylle ja jokunen heistä lupautuikin. Hommat kuitenkin kaatuivat yksi toisensa jälkeen aikataulujen venymiseen tai ties mihin. Juuri ennen raitojen miksauskuntoon saattamista sain onneksi järjestettyä Veltto Virtasen kanssa session Masi Luoman Beeduuri studiolle. Olin jo ensimmäisiä kertoja Politiikkalaulua soittaessamme todennut, että ”tähänhän vois pyytää Velton duetoimaan – hänhän on ennenkin saavuttanut mainetta ja palstatilaa Jukka Virtasen tekstien tulkitsijana”. Veltto lupautui heti innolla mukaan ja kertoi tuntevansa Simon jo lapsuudestaan. Lupsakkaasti sujuneen parituntisen aikana hän lauloi paikoittain jopa omakohtaisia kokemuksia henkivään sävyyn osuutensa.
Kun levy saatiin viimein pihalle, niin julkkareita juhlittiin Näsijärvellä tuolloin majailleella Vartiovene 55:lla.
Hyväntekeväisyyslevyn kanssa kävi sikäli hassusti, että viivähtäneen session päätteeksi levyä meni sen verran nihkeästi kaupaksi, että hyvä jos pääsimme omillemme. Iso osa isosta painoksesta jäi Jytäjemmaan lojumaan ja julkaiseva taho oli hetken aikaa itse hyväntekeväisyyslevyn tarpeessa. Tärkeintä kuitenkin, että tämä tribuutti ja nämä versiot tuli tehtyä.
