Dortmunderin historia – lyhyt oppimäärä
(muistiin kirjannut: Marko Aho)
2009
Dortmunderin historian tarkastelu on hyvä aloittaa syksystä 2009. Tuolloin joulukuun 13. päivänä nimittäin juhlittiin Pekka Myllykosken viisikymppisiä Helsingissä ravintola Villi Wäinössä. Tilaisuutta varten olin perustanut Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit -coverbändin nimeltä M ja Rytmijäte. Kokoonpanoon kuuluivat lisäkseni Kimmo Hoivassilta (laulu, akustinen kitara), Heikki Laakso (kosketinsoittimet) Tommi Tenkula (basso) ja Mako Kelokaski (rummut).
Synttärikeikalla oli sen verran mukavaa, että hommaa päätettiin jatkaa. Myös Jytäjemmari-kuomani Antero Gustafsson pyysi meidät seuraavana keväänä olleille nelikymppisilleen soittamaan.
Jonkin ajan ja harvalukuisten keikkojen jälkeen hoksasimme kuitenkin, että PMJJ:ta – jota juuri kukaan ei tunne – koveroivalle bändille on varsin niukalti kysyntää. Asiaa ei auttanut sekään, että laajensimme ohjelmistoa Maltaan Haukkojen materiaalilla.
2010
M ja Rytmijäte julkaisi olemassaolonsa aikana kaksi äänitettä. Alkuvuodesta 2010 Honey Aaltosen viisikymppisten kunniaksi tehtiin single Maanantai ehkä vielä joskus. Loppukesästä Simo Salmiselle kumarrettiin ja ojennettiin kättä ep:llä nimeltä Simolle hilloo!. Molemmilla levyillä vieraili Myllykoski solistina ja viimeksi mainitulla niin teki myös Veltto Virtanen.
Rytmijätteen väellä oli kuitenkin niin monta rautaa tulessa, että melko pian bändi levisi.
2011
Jatkoimme Makon kanssa soittelua ja pyysin mukaan Neljässä Watissa kanssani bassottavan Jysky Ristilän. Kaivoin muinoin parilla keikalla käyttämäni Morganganes -nimen käyttöön ja aloimme soitella Hurriganesin tuotantoa hieman erilaisina versioina. Vääntelimme tuttuja rokkiralleja niin kantriksi, hitaaksi bluesiksi kuin jatsisikin. Nimesin musiikkimme alt. ganesiksi.
Hiljalleen mukaan alkoi hiipiä ideoita omista simppeleistä rokkipiiseistä, joita olisi kiva alkaa työstää. Linjamuutokseen vaikutti myös reeneissä rumpusetin takaa kuultu Makon toteamus: ”Voisit sä itsekin välillä jotain laulaa.” Dortmunder alkoi muotoutua.
Keväällä, tarkemmin sanottuna Markon päivänä, menimme Markojuhani Rautavaaran Chihuahua Studiolle Myllykosken Pekan kanssa. Siellä tuo ensimmäisen vaiheen Dortmunder toimi Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit Hiekoitussantaa Toisinaan -singlen komppiryhmänä. Antero ja Laakson Hessu soittivat omat osuutensa myöhemmin kotistudioissaan. Samalla kertaa Chihuahualla tehtiin myös Hold Your Horsesin pohja, mutta se jäi vielä laulamatta.
Kesällä 2011 Dortmunder nytkähti aimo askeleen eteenpäin – tosin salanimen turvin. Pirkanmaan Blueslovers ry nimittäin päätti herättää henkiin aikoinaan suositut cajunbileensä. Minä sain kontolleni ohjelmapuolen järjestämisen. Ensiaskeliaan taapertavan Dortmunderin nimeksi vaihtui näissä Mustanlahden pirskeissä paremmin tyyliin sopiva Black Bay Zydeco Stompers. Ensimmäisissä ”cajuneissa” vieraiksemme saapuivat Tumppi Heikkola U-Bayousta, J. Helin Crawfish Kingsistä ja Wiley Cousins. Ville Lehtovaara täydensi housebändiä pesulaudistina.
Jyrki Kallion mainioita Louisiana Cajun Party 2011 -kuvia löytyy BluesLoversien sivuilta ja tekipä Blues-Finland.com hipoista kattavan raportinkin. Pari melko vallatonta jamitusta näyttää myös löytyvän YouTubesta: Tumpin kanssa vätkyttelemme Iko Ikoa pidennetyn kaavan mukaan ja loppuillasta J. Helinin ja Wileyn kanssa näyttää Boozoo Chavisin Lula saavan kaverikseen tuhdisti Chuck Berryä.
Loppuvuodesta 2011 julkaistiin Myllykosken kanssa purkitettu joululaulu Kulahtaneet puolipohjat. Olimme jo vuotta aiemmin tehneet Pekan kanssa kahdestaan siitä pikaisen videoversion – sikäli pikaisen, että video oli kuvattuna jo vartti sen jälkeen, kun Pekka oli eka kertaa saanut lyriikat pällisteltäväkseen. Nyt teimme Makon ja Jyskyn avustuksella piisin yhdellä säkeistöllä kasvaneena ja rokimpana, mutta tälläkään kertaa ei aikaa tuhlattu.
2012
Edellisenä keväänä kesken jäänyt Hold Your Horses käytiin Pekan kanssa laulamassa Chihuahualla ja se ilmestyi Maaseutumusiikin julkaiseman Huojuvan ladon Lieksan tyttö cd:n ennakkobonuksena.
Dortmunderin ensimmäinen ”isompi” julkaisu Sihijuomaboogie -ep ilmestyi hieman myöhemmin keväällä. Levyn kansiteksteissä kirjoitin sen ennemminkin olevan tuplasingle kuin ep. Nimittäin siinä missä kaksi ensimmäistä kappaletta olivat Dortmunderin pelin avaus, tähystivät kaksi muuta raitaa vankasti 20 vuoden taakse menneisyyteen.
Avausinstrumentaalina kuultuun nimikappaleeseen sain ilokseni vierailemaan Viron ”kovimman putkimiehen” Andres Rootsin slidekitaroineen. Itsekin soitin slidea, tosin slidemandoliinia, kappaleessa nimeltä Naapurisopua. Myllykoski vieraili laulamassa varhaisen Alli and the Gators -bändini ohjelmistosta lämmitellyn Gospellaulun johdatuksesta. Alkkareiden ensimmäisen (ja ainoan) singlen – jolla Gospellaulukin oli – julkaisusta tuli noihin aikoihin kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Sitä juhlistimme levyn päättävällä kappaleella Muinoin. Olin kitaristikuomani Sami Viston kanssa kirjoittanut sen jo bändimme viisitoistavuotis-merkkipaalua silmällä pitäen, mutta homma eteni sen verran vitkaan, että levylle ralli päätyi vasta kaksikymppisten aikaan. Siinä vierailivat laulamassa ja kitaroimassakin Muinaiset Alkkarit – eli Kimmo Hoivassilta, Jampe Lehtinen ja Sami Visto.
Hessulta olin tilannut kiipparit pariin kappaleeseen. Raitoja ei vain kuulunut ja aika alkoi loppua kesken. Levy piti saada painoon, koska julkkarikeikka oli sovittuna Hervannan Peyton Placeen. Olin edellisenä vuonna tutustunut Kojon Tapsaan – soitimme molemmat Arto Pajukallion kokoamassa Kevyissä Mullissa ja touhusimme kimpassa Nääskantrin tiimoiltakin. Kysyinkin Tapsalta, onnistuisiko suht pikaisesti saada pariin kappaleeseen kiipparit – ja ällistyttävän nopeasti, miltei samantien, homma hoituikin. Myös Hessu oli tällä välin tomeroitunut toimimaan, joten lopulta Hessun soitto päätyi Gospellauluun ja Tapsan urut Muinoiniin.
Julkkarikeikalla Tapsa ei vielä ollut mukana, mutta pari viikkoa myöhemmin hän tuli vierailijaksi ravintola Mallashovin (pe) ja Ruutana Rockin (la) keikoille. Heti jo perjantain ja lauantain välisenä yönä vierailija liittyikin yhteisellä päätöksellä vakimiehitykseen. Ensimmäiset ”viralliset” bändikuvat napattiin seuraavana päivänä Ruutanan keikkaa odotellessa vuorotyönä. Ruutana Rockin vedostamme löytyy myös YouTubesta yksi näyte.
Kesälle 2012 saimme jälleen kutsun Louisiana Cajun Partyjen housebändin toimeen. Tällä kertaa sain vierailijoiksemme Andres Rootsin ja Ismo Haaviston. Heidän kanssaan teimme pikapikaa singlen Instrumental Disorder with an Evil Woman. Sitä on muutama kappale yhä hyllyssä ja diginä se löytyy Bandcampista.
Avauksena kuultavaan zydeco-instrumentaaliin kirjoitin epähuomiossa sellaisen haitariteeman, että Ismon yksirivisestä loppuivat nappulat kesken. Niinpä Tapsa soitti osuuden pianohaitarilla (joka haitaripiireissä tunnetaan nimellä viivakoodihaitari) ja Ismo hoiti soolonsa huuliharpulla. Homma toimi hienosti noinkin.
Mustassalahdessa soitimme ensin housebändin setin – siinä taidettiin ensimmäistä kertaa soittaa Dr Feelgoodeja haitariversioina. Tämän jälkeen tuli kummankin vierailijan omat osuudet ja kimppajamina vedettiin sinkkupiisit. Andresin kanssa tulkittu Ay-Tete Fee löytyy ainakin YouTubesta ja Bluesloversien sivuilla on taas Jyrki Kallion kuvagalleria.
Andresin kanssa päätettiin äänittää pari kappaletta lisääkin. Cajun Partyjen avaussetissä olimme soittaneet I Will Stayn ranskankielisenä haitarijatsina. Sovitusaihio oli peräisin Morganganesin ajoilta ja tekstin ranskannoksen Tapsa hoiti jostain. Äänitimme sen – tosin englanniksi, koska ei kukaan jaksanut alkaa säätää käännöslupien kanssa – ja Andresin kirjoittaman kappaleen Mardi Gras.
2013
Keväällä 2013 täytin neljäkymmentä vuotta. Sen tiimoilta ilmestyi Dortmunderin mini-cd Harmonia ja kohu. Teppo Nättilä oli suostutellut minut julkaisemaan Maaseutumusiikin kautta myös Doctor´s Orderin juhlalevyn Mean Business. Molempien levyjen ilmestymistä juhlistettiin synttärikemuissani Tampereen Telakalla. Tohtorit tarjoutuivat tuomaan akateemista näkökulmaa myös Dortmunderin levylle. Niinpä tilasin heiltä taustan rokkiin nimeltä Toisinaan, jonka olimme levyttäneet Myllykosken kanssa pari vuotta aikaisemmin suht raakileisena ja akustisena versiona. En yllättynyt, kun Tohtoreiden käsittelyssä siitä sukeutui kerrassaan rouhea rokki. Youtubesta löytyy pari taltiointia noista Telakan hipoista. Toisessa niistä soitamme Dortmunderina kappaletta Naapurisopua ja toisessa vierailemme Tapsan kanssa Tohtoreiden setissä. Tapsa kiippareineen on harmillisesti lavan sivulla näkymättömissä, mutta ei todellakaan kuulumattomissa – etenkään Eväsrepun aikana.
Olin kirjoittanut levylle yhden kappaleen Pekankin laulettavaksi. Noihin aikoihin aiheutti kovasti polemiikkia se, minkälaisissa kulttuuritapahtumissa kulttuuriministeri Arhinmäki edusti ja minkälaisissa ei. Kirjoitin sitten kulttuuripoliittisesti kantaa ottavan ”jatko-osan” Pekka Myllykoski ja Jytäjemmareiden kappaleelle Jäärä. Sen nimeksi tuli Jäärän paluu. Tekstiin sijoitin myös Pekalle luonteenomaiset iltapäivälehtien ristikot. Laulusessio oli perinteiseen tyyliin sovittuna sen verran viimetinkaiseksi, että kun flunssa esti kantritohtorin studiovierailun, niin Tapsa luikautti kappaleen ”narulle”. Projekti saatiin eteenpäin ja julkkareihin julkaistavaa.
Mustanlahden pippaloissa operoimme heinäkuussa jälleen Black Bay Zydeco Stompersina. Mako ei kesäkiireiltään ehtinyt mukaan, joten Lehtovaaran Ville toimi rumpalina. Muilta osin kokoonpano oli ennallaan. Vierailevina solisteina kuultiin Dave Forestfieldiä ja Doug Sahm -tribuuttisetin esittänyttä Tero Pulkkista. Näistä pirskeistä sai alkunsa aina toisinaan, joskin aivan liian harvoin, aktivoituva kokoonpanomme Sir Douglas Groovers. Jyrki Kallio kahlitsi tunnelmia jälleen valokuvagalleriaan ja Youtubesta löytyy ainakin kooste Pulkkisen setistä.
Myös vuonna 2013 julkaistiin cajunbileiden kylkiäisenä cd. Mendocino and other assorted party favourites piti sisällään viisi kappaletta. Terolta mukana oli Augie Meyersin kanssa versioimansa Mendocino. Dave tulkitsi oman kappaleensa Don´t Try To Be What You Ain’t ja traditionaalin Way Down In Ol’ Swanee. Niiden lisäksi levylle päätyi se edellisen vuoden pirskeistä kimmokkeen saanut BBZS w. Andres Roots -raita I Will Stay, sekä englanniksi ”kääntämäni” Dortmunderin ja Andresin Sihijuomaboogie, Gurgleurp Boogie.
Loppuvuodesta 2013 ilmestyneelle Maaseutumusiikkia vol. II -kokoomalle levytimme Pekan kanssa kirjoittamani kappaleen nimeltä Luomujytää. Kantritohtori vain oli sen verran huonossa hapessa ja voipunut, että rehvakkuus ja rapeuskin jäi tulkinnasta tyystin uupumaan. Laulusta päätettiin tehdä Pekan ja Tapsan duetto, jotta saataisiin lauluvoimaa lisää.
2014
Vuodenvaihteessa Myllykoski pisti onneksi korkin kiinni ja lähti mukaan Yleisradion Vuosi ilmaan viinaa -projektiin. Kevättalven sessioissa studiovieraana nähtiinkin huomattavasti edelliskertaa vetreämpi solisti. Ilkka Kanervan lahjusjupakan uutisoinnista innoituksensa saanut Siivetön mies oli tehty jo Harmonia ja kohu -sessioissa edellisenä keväänä. En kuitenkaan ollut tyytyväinen omaan laulusuoritukseeni, vaan halusin laulattaa rallin Pekalla. Mielestäni siitä tulikin hänen laulamanaan kerrassaan mainio. Ilahduttava yllätys oli sekin, että kulttuurialan monitoimija Mika Melender innostui yllättäen ja pyytämättä tekemään laulumme kuvitukseksi videon.
Siivetön mies julkaistiin pienipainoksisella Maaseutumusiikin tulevaisuus -ep:llä. Samalla levyllä oli myös – sittemmin parinkin eri kokoonpanon keikkasuosiksi muodostunut – Tapsan yhdessä Pekan ja Suonna Konosen kanssa kääntämä Tom Russell -ralli Huuskonen rakentaa. Tuota pikaa ilmestymässä ollutta Freukkari-tribuuttia ennakoitiin Riikka Rauhalan ja Katja Härkkimen Viileää viiniä (ja lämmin kesäyö) -versioinnilla, jonka taustalla Suonnan ja Tapsan kanssa soitimme. Löytyipä levyltä myös Kevyiden Multien kaksi ensimmäistä Mylsä-rallia.
Maaliskuussa 2014 esiinnyimme Pekan kanssa Helsingin Semifinalissa Huojuvan ladon lämppärinä. Meitä mainostettiin nimellä Pekka Myllykoski ja Jytäjemmari+, mutta Pekan kanssa soitti oikeasti Dortmunder, eli minä, Tapsa, Jysky ja Mako. Oheisen kuvan meistä nappasi Olli Nurmi.
Kesällä 2014 tuli kuluneeksi 30 vuotta Freud Marx Engels & Jungin syntysanojen lausumisesta Provinssirockin jälkimainingeissa. Sitä juhlistaaksemme teimme minicd:n Kantribuutti.
Tapsan ja Suonnan kanssa esitimme levyllä kirjoittamamme kappaleen Pekan ja Pillin poika artistinimellä Aho, Kojo & Kononen. Dortmunderina tulkitsimme Mikko Saarelan kirjoittaman ja vähälle huomiolle jääneen rokin Hukkareissu, Jari Pykäläinen vieraili rumpalina molemmissa raidoissa.
Huojuvan ladon kappalevalinta Kantribuutille oli Jussi Kinnusen Moskova-Petuski All Night Long ja Hannu Sainion Pakko päästä kaupunkiin, jonka Pajukallio on suomentanut.
Kesällä 2014 juhlittiin (ainakin toistaiseksi) viimeistä kertaa Louisiana Cajun Partyja Tampereen Mustassalahdessa. Black Bay Zydeco Stompersin kokoonpano oli tiivistynyt trioksi, jossa minä soitin kitaraa, Tapsa bassoa ja Lehtovaaran Ville rumpuja. Vierailevina solisteina bändin keulilla nähtiin Tarja Huntus ja yleisön pyynnöstä uusintavierailulle tullut Ismo Haavisto. Jyrki Kallio tallensi tälläkin kertaa tunnelmat mainioihin kuviin. Hänen videoiltaan voi todeta myös J. Helinin ja Jonni Seppälän pistäytyneen lavalla.
Loppuvuodesta 2014 julkaistiin Tapsan viisikymppisten kunniaksi ep nimeltä Vallilan Kojootti. Siltä löytyi Kevyiden Multien Yhteisvastuu-sessioista sivuun jäänyt Viimeinen ilta ja Doctor´s Orderin jämäpohjaan sanoittamani Naapurin äijä, sekä Luomujytää Tapsan yksinään laulamana versiona ja Andresin kanssa tekemämme Mardi Gras.
Myllykosken raitistelu eteni odotettua paremmin ja syksyllä tv-ohjelman työryhmä alkoi kysellä mahdollisuutta päästä seuraamaan studiosessiota. Olin vähän aikaisemmin alkanut hahmotella Pekalle juomalaulua, jossa juotaisiin piimää. Sovittiin, että Yleläiset tulisivat seuraamaan Pitkäpiimäisen perjantain purkitusta.
Viilasin tekstin Pekan kanssa valmiiksi samalla reissulla, kun kirjoitimme Freukkarikäyttöön suunnitellun Delfiininkin ja studiosessio lyötiin lukkoon. Hieman myöhemmin Pekka soitti, että pitäisi varmaankin aikaistaa studiota, koska häneltä löytyi nielusyöpä ja hoidot alkaisivat melko pikaisella vauhdilla. Pekalla oli jo tavatessamme ollut vahva epäilys siitä mikä imusolmukkeita kaulallaan kasvatti, mutta hän ei maininnut mitään ennen kuin asia varmistui. Sessio oli määrä pitää marraskuun 20. päivä, mutta nyt oli ilmeistä, että hän ei silloin enää olisi laulukuntoinen – eikä voinut tietää, olisiko hän sitä enää koskaan.
”Olis hyvä olla jotain julkaistavaa varastossa, ettei mene syöpä hukkaan”, oli Pekan perustelu viime metreillä ennen hoitoja iskeneelle tomeruudelle. Marraskuun alussa hänellä oli vajaan viikon sisään neljä eri äänityssessiota ja pari keikkaa, kun vielä ehti laulaa. Pitkäpiimäisen perjantain lauluraita äänitettiin torstai-iltana Helsingissä, perjantaina Freukkareilla oli keikka jossain ja lauantaiaamuna Pekka junaili Tampereelle. Omat äänityskamani eivät olleet tuolloin käyttökuntoisina, joten kävimme Sainion Hannun kotistudiossa äänittämässä Nääskantria varten kirjoittamani Ouzoa ja fetaa. Itse en ollut täysin tyytyväinen tuohon kappaleeseen, joka oli saanut alkunsa Nääskantriklubilla kuulemastani varsin EU-vastaisesta puheenvuorosta, mutta Pekka diggasi siitä. Omasta mielestäni en tekstissä saavuttanut tavoittelemaani, kun koetin lähteä satiirin kautta arvostelemaan tuolloin vallalle päässyttä politiikan imagokulttuuria ja toisaalta kirjoittaa tekstin siltä pohjalta, että yhteisten velvollisuuksien hoitaminen Euroopan tasolla on nastaa. Kitararaidatkin tuli tehtyä liian hutaisten, koska kotiäänittämö ei ollut käytössä. Session jälkeen ajelin Pekan ja niin ikään Tampereelle itsensä junailleen Pulkkisen Teron kanssa Sastamalaan (lue: Vammalaan), jonka Seurahuoneella oli Freukkareiden viimeinen keikka ennen sairauslomaa. Sunnuntai oli varattu kurkun lepuutuspäiväksi ja maanantaina Freukkarit äänittivät Delfiinin lauluraidan. Tapsa puolestaan kävi J-J Nippalan kanssa tiistai-iltana Pekan kotona äänittämässä Huojuvan ladon Kantripaskaan lauluraidan ja sen päälle saunomassakin. Kantripaskaa oli jo hyvän aikaa odottanut sopivaa hetkeä. Se olikin näistä neljästä ainoa kappale, jossa oli jo soitotkin purkissa. Muissa sessioissa ei Pekan säestyksenä tainnut olla mitään demokitaraa ja klikkiä kummempaa. Keskiviikkona alkoivat sitten syöpähoidot.
Pitkäpiimäisen perjantain laulusessio pidettiin aikataulun mukaisesti, mutta suunnitelmasta poiketen silloin äänitettiin soittopohjat lauluraidan taustalle. Tv-väki ja Pekka saapuivat Harjun studioon suoraan, niin ikään kuivatteluprojektiin osallistuneen, Timo Erängön keikalta.
2015
Heinäkuun alussa soitimme Bluesloversien järjestämässä Tammerblues-tapahtumassa kvartettina Andres Rootsin ja hänen kanssaan noihin aikoihin keikkailleen mainion rumpalin Raul Terepin kanssa. Tammerbluesit olivatkin mukavat pirskeet. Illan aloitti bändi nimeltä Misbeats, sen jälkeen Andres ja Raul soittivat duona ja illan päätteeksi me kapusimme heidän seurakseen. Jyrki Kallio taltioi jälleen tapahtumia tutun tasokkaaseen tyyliinsä. Kuvagalleria löytyy Bluesloversin sivuilta ja YouTubessa on yksi videokin.
Muilta osin Dortmunder jäi toisten bändien ja oikean elämän jalkoihin seuraavan parin vuoden ajan. Duomme sisältävä Kevyet Mullat muun muassa pakersi Mylsä-levyn parissa, Sir Douglas Groovers oli hetken aktiivinen ja kaikkea sellaista. Keikkailua jatkettiin toki satunnaisesti duopohjalta ja studiosessiokin pidettiin Jari Pykäläisen kanssa, mutta keskeneräiset äänitykset häipyivät sittemmin studion tietokoneen hajottua bittiavaruuteen. Tuolloin työn alla olivat jo kertaalleen Pekan kanssa tulkittu Hold You Horses ja Toimi Kankaanniemen tekstarikohun inspiroima Toimintasankari.
2016
Vuoden isoin aktiviteetti taisi olla syksyllä pidetty studiosessio, jossa äänitettiin kolme suomentamaani Doctor´s Order -kappaletta. Jakke Kivelä toimi rumpalina. Piisit oli tarkoitus julkaista Tohtoreiden jäähyväiskeikalla loppuvuodesta, mutta keikan peruuntuessa raakileet hautautuivat ties minne. Yksi kappaleista on sittemmin tehty valmiiksikin asti, mutta silti sekin on ”unohtunut” julkaista.
2017
Keväällä 2017 alkoi uusi aktiivisempi vaihe. Silloin rumpaliksemme tuli Jussi Parkkonen. Ensimmäinen keikka Jussin kanssa taisi olla jossakin Sture 21:n pirskeissä. Tuolla keikalla olimme kvartetti Tapsankin soittaessa sähkistä ja P.O. Olkkosen bassottaessa.
Pekka Myllykosken kuolema keväällä 2017 sotki melko lailla ajatuksia ja kuvioita joksikin aikaa.
2018
Vuonna 2018 saatiin viimein pihalle pari uutta Dortmunder-raitaa. Pitkäpiimäinen perjantai oli hautunut ja kypsynyt vuoden verran, kun päätin soittaa siihen soolokitarat uudestaan. Tämän jälkeen se oli viimein valmis julkaistavaksi.
Suomikantrin 50-vuotisjuhlien kunniaksi ilmestyi Suonna Konosen ja Olli Nurmen tuhti kantrikirja nimeltä Mystiset metsätyömiehet ja keskikalja-cowboyt. Sen kylkiäiseksi Maaseutumusiikki.fi julkaisi kokoelmalevyn, jolla Dortmunder oli mukana molemmilla nimikkokappaleilla. Avauksena kuullaan Mystinen metsätyömies vallan nimekkään Kantriartistit avohakkuita vastaan -nimisen ryhmän versiona ja lopuksi (ennen paria bonusraitaa) Jarno Sarjasen Keskikalja-cowboy Dortmunderin vahvasti dramatisoituna ja kuunnelmallisena tulkintana.
Lähdimme Mystisellä metsätyömiehellä tukemaan Suomen luonnonsuojeluliiton Avohakkuut historiaan -kampanjaa. Kappaleesta julkaistiin Pitkäpiimäisen perjantain kanssa 100 kpl cd-singlepainos. Suomikantri 50 vuotta -konsertin aulaan tuli levymyyntitiskin viereen avohakkuita vastustavaan adressiin nimiä keräävän jengin toimipiste. Jokainen tärkeän asian puolesta nimensä paperiin laittanut sai levyn kiitokseksi. Heidän lisäkseen sen sai sinnikkäällä väsytystaistelulla itselleen vängättyä myös Alatalon Mikko, vaikkei avohakkuita vastustamaan suostunutkaan.
2019
Keväällä 2019 rykästiin pari uutta piisiä purkkiin ja kuvattiin videokin. Olin kirjoittanut kylmälle kesälle omistetun kesähitin Lyhyt kylmä kesä, eikä sen koommin ole sitten kylmiä kesiä näkynyt. Jo toukokuun alussa oli tuskastuttavan kuuma, kun kuvasimme Helsingissä Sture 21:n pihalla Lyhyen kylmän kesän videota. Nurmen Olli jeesasi meitä ja paikalle sattui sopivan harvalukuinen yleisökin.
Singlen b-puoleksi suomensin traditionaalisen cajun-kappaleen La Danse De Mardi Gras, josta tuli Markkinalaulu. Bonukseksi tälläsin singlelle vielä Pitkäpiimäisen perjantainkin.
Helsinki-päivänä 2019 esiintyi Espan lavalla ”erehdyttävästi Dortmunderin näköinen” slangiorkesteri Tapsa Kojo & Gamlat Skegget. Loppukesästä samaiselta poppoolta ilmestyi single Vartiosaareen. Siitä tehtiin tyylikäs videokin.
Gamlat Skegget on mukana myös Snadilla joululevyllä, joka ilmestyi loppuvuodesta 2019. He tulkitsevat Maria Hännisen ja Jussi Raittisen kanssa Snadin joulustygen. Se lisäksi levyltä löytyy Dortmunderin tulkinta vanhasta Nääskantri-joululaulusta Ihmisroskan joulu ja melko tuhdisti päivitetty 2.0-versio Myllykosken kanssa tehdystä Kulahtaneista puolipohjista.
Joulukuussa 2019 juhlistimme Pekan kuusikymppisiä, vaikka hänen osaltaan vuosien karttuminen olikin pysähtynyt lukemaan 57. Perjantaina 13. joulukuuta soitettiin ikimuistoinen ilta Helsingin Mendocinossa isolla köörillä ja seuraavana päivänä Huutjärvellä esiintyi perusryhmämme, eli Kimmo Hoivassillalla vahvistettu Dortmunder. Sunnuntaina Tampereen Pispalaan Vastavirtaklubille kokoontui taas laajempi vierailijakaarti. Viikkoa myöhemmin juhlallisuuksia jatkettiin vielä Loimaan Bar Edgarissa.
2020
Tammikuun lopulla soitimme Harmonikkaristeilyllä kvartettina. Tapahtuman hengen mukaisesti Tapsa soitti laulunsa ohella yksinomaan haitaria, joten P.O. lähti basistiksi. Keikan mieleenpainuvin hetki taisi olla se, kun yleisö tanssi perinteisiä paritansseja Dr Feelgoodin All Through the Cityn tahtiin. Risteilyllä taltioitu Toimintasankari löytyy Youtubesta – ja näyttääpä senkin tahtiin yksi tanssipari viilettävän.
Keväälle 2020 onnistuin myymään hämmästyttävän paljon Dortmunder-keikkoja. Maaliskuusta lähtien viikonloput olivat ilahduttavalla tavalla täyttyneet ja homma näytti rullaavan. Perjantaina 13. maaliskuuta soitimme Dortmunder featuring Pilli Pajukallio -keikan Tampereen Bar Aikalisässä. Seuraavana päivänä kävin vielä Hoivassillan Kimmon kanssa soittamassa Pekkaa Pahemmat -vedon Kurussa, mutta sittenpä ei hetkeen keikkailtukaan.
Vitutus vaihtui hyvin pian turhautumiseksi, kun kumittelin keikkakalenteria tyhjäksi. Hoksasin, että kun kylmät kesät näyttivät loppuneen siihen, että tein niistä laulun, niin ehkä sama resepti toimisi myös koronaan. Kirjoitin siis piisin nimeltä Väistämisvelvollinen. Tapsa ja Jussi äänittivät pikapikaa siihen osuutensa Helsingissä, minä tein omat osuuteni Tampereella ja Jussi Alanko miksasi homman nippuun. Reilu pari viikkoa siitä, kun olin kirjoittanut ensimmäisen hahmotelman kappaleesta muistiin se oli jo videona netissä.
Näihin aikoihin osui toinenkin varsin mielenkiintoinen etäsessio. Melenderin Mika kertoi, että he suunnittelevat uutta leffaa ja haluaisivat siihen tietynlaisen kappaleen. Amerikkalaisen refenrenssikappaleen käyttöoikeuksiin kuulemma tuhraantuisi koko elokuvan budjetti, eikä se välttämättä riittäisikään. Mika kysyi, voisinko tehdä samanhenkisen kappaleen. Lupasin koettaa, koska luppoaikaakin oli. Mikan kertomien speksien ja hyvin summittaisen leffan synopsiksen pohjalta syntyi ripeästi piisi nimeltä Parasta ennen. Tapsan ja Jussin lisäksi Helsingissä sen äänityksiin osallistui Maria Hänninen kotistudiostaan käsin. Minä soittelin kitarat kotona ja Tapsa miksautti ralli Juha Kapiaisella. For Boys -leffaa on tehty ajan kanssa huolella ja syksyllä 2024 sen pitäisi viimein ilmestyä. Alkukeväästä oli jo ennakkonäytös, jonka perusteella tohdin elokuvaa suositella.
Kesäkuun 2020 alussa piti olla kautta aikain ensimmäiset Kymi Kantri -festivaalit Kouvolan Myllykoskella. Siellä piti myös Kevyiden Multien ja Dortmunderin esiintyä. Eipä ollut, eivätkä esiintyneet. Tapsa oli jossain vaiheessa lähettänyt demon kirjoittamani Maisema elään pianoversiosta. Alunperinhän tuo laulu oli julkaistu viisi vuotta aiemmin Kevyiden Multien Mylsä-levyllä Harri Marstion hienona tulkintana. Päätimme nyt joutessamme coveroida etätyönä Kevyitä Multia. Video julkaistiin 6. kesäkuuta – juuri samana päivänä kuin Kymi Kantreja oli ollut tarkoitus juhlia.
Seuraavat aivan liian monet ja aivan liian pitkät kuukaudet pitivätkin sisällään vuorovedoin keikkojen sopimista ja perumista. Aina kun ajat hetkeksi paranivat, sain keikkakalenteria täyttymään, mutta hetken päästä merkintöjä saikin taas kumittaa.
Elokuussa 2020 peruuntunut keikka toi ylimääräisen luppopäivän Helsingissä vietettäväksi. Käytimme Tapsan kanssa sen hyödyksi väsäämällä muutaman kappaleen klikkidemot. Niiden pohjalta voisi sitten sulun iskiessä päälle työstää uutta julkaisua.
Kymi Kantrit päästiin pitämään syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Vaikka tuossa vaiheessa vielä ihan lämmintä ja nättiä päiväsaikaan olikin, niin Dortmunderin soittaessa ulkolavan viimeisenä bändinä juuri ennen pääesiintyjänä ollutta Huojuvaa latoa, oli pimeää ja märkää. Aivan järjetön sadekuuro ajoi senkin harvalukuisen yleisön, joka ei ollut jo ladon keikkaa sisällä odottelemassa, pihan perällä sijainneeseen katokseen, jonne lavalta ei pimeydessä edes nähnyt. Kari Tuominen-Shemeikka nappasi sieltä käsin oheisen kuvan, joka puutteineenkin on mielestäni yksi kautta aikain hienoimmista Dortmunder-otoksista.
2021
Niinhän siinä kävi, että koronan maailmankiertue se vain jatkui ja sen seurauksena me saimme aikaa äänitysten tekemiseen. Klikkidemojemme pohjalta tehtiin kappaleet Rokki-Jaska, Hold You Horses ja Liikenneympyrä. Neljäs kappale nimeltä Kaverukset jäi vielä hautumaan ja sillä tuntuukin olevan melko pitkä haudutusaika. Keväällä 2021 julkaistiin promosingle Väistämisvelvollinen Liikenneympyrässä. Kuten nimikin kertoo, on siinä Robert Johnson -käännökseni kylkiäisenä vuotta aiemmin digitaalisesti julkaistu korona-rallimme.
Jo alkuvuodesta oli ehditty julkaista Huojuva lato -koveri Ajetaan viittäkymmentä. Hyvä ystävämme Suonna Kononen nimittäin täytti viisikymmentä vuotta helmikuussa ja kaavailemansa pirskeet liitettiin peruuntuneiden tapahtumien pitkään ketjuun. Haalimme riemastuttavan kirjavan lauman yhteisiä tuttavia Dortmunder-kaksikon avuksi ja tekaisimme juhlan kunniaksi etäilyn perinteitä kunnioittavan uusioversion ja videon.
Kesän aikana työstimme Tapsan kanssa vielä pari lisäkappaletta levylle. Aikoinaan Nääskantrin tiimoilta facebookissa sanoitettu Aivan kuin vierivä kivi tuli ajankohtaiseksi, koska Tampereella kirjasto Metson edustalla pyörivää kiveä suunniteltiin poistettavaksi. Tapsa puolestaan oli jo pidemmän aikaa puhunut, että olisi nastaa versioida joskus Baddingin Suon kulkija, joten päätimme hoitaa senkin samalla. Ajankohtainen oli sekin, koska soiden liian vähäinen suojelu jakoi mielipiteitä ja sai aikaan kärkästäkin sanailua. Syksyllä 2021 ilmestyi sitten Hold Your Horses, jonka täytteeksi ja kuudenneksi kappaleeksi tälläsin alkujaan (tuossa vaiheessa jo loppuun myydyllä) Kantribuutilla julkaistun Hukkareissun – oltiinhan soiden ohella myös susia tuolloin(kin) hävittämässä. Vierivään kiveen tehtiin myös Melenderin Mikan kanssa mainio video – tai siis Mikahan sen teki, me vain pelleilimme.
Syksy 2021 oli kiireistä aikaa Maaseutumusiikissa. Silloin ilmestyi korona-aikana kasattu PMJJ-historiikki Jaetut retket, kerrotut tarinat ja sen kylkiäisenä Pekka Myllykosken ja Dortmunderin sekä sitä edeltäneiden kokoonpanojen kimpparaidoista koostettu pienipainoksinen kokoelma Sattumia ja pohjasakkaa. Doctor´s Orderin Mean Business -levystä ilmestyi päivitetty vinyylipainos. Siinä tarjottiin bonusraitoina kolme Tohtoreiden ja Dortmunderin kimppavetoa.
Vuoden 2021 kruunasi joulukuussa ilmestynyt Desibeli.netin pitkähkö Dortmunder-juttu.
2022
Jussi ja Tapsa soittavat molemmat nykyisellään Juliet Jonesin Sydämessä. Jussihan on bändissä ollut jo 80-luvun lopulta lähtien ja jossain vaiheessa korona-aikaa Tapsastakin tuli Jones. Bändin solisti Kari Jones tiedusteli JJS:n Lahden keikan jälkimainingeissa mahdollisuutta päästä laulamaan jotain Dortmunderin kanssa. Olin rokotuskeskustelun innoittamana tehnyt simppelin ja höhlänkin rokkipiisin nimeltä Rock-ottein, josta nokkelimmat saattavat löytää kaksoismerkityksiä. Ehdotin sen laulamista Karille, koska hänellähän on yksi tämän maan parhaita ja tunnistettavimpia rokkiääniä. Kari tarttui toimeen ja innostui kitaroimaankin. Mukaan viskelemäni Status Quo -lainat innoittivat häntä ja hyvä niin. Alkuperäisenä visiona ollut skootterimaisen karu rokkaus sai kivasti lihaa luisevan runkonsa ympärille. Rock-ottein ilmestyi promosingelenä ja osana Maaseutumusiikkia vol. III -kokoelmaa. Blues-Finland.com kirjoitti siitä uutisenkin.
Keväällä Tapsa päätyi haitareineen myös arvostetun Guitar Player -lehden artikkeliin, jossa käsiteltiin Mad Professor -efektipedaaleja ja vahvistimia. Videoklipeissä Proffan purkkien läpi ajetaan haitarin ohella banjoa, säkkipilliä ja fagottia.
Elokuussa soitimme duokeikan Tampereen Viikinsaaressa vuosittain järjestettävällä Saariblues-festivaalilla. Päädyimme myös Aamulehden verkkojutun ”kansikuvapojiksi”. Festivaalin juontajana toimineen Olavi ”Videovuplake” Rytkösen videokoosteestakin löytyy pätkä hyväntuulista keikkaamme. Tuulen humina nimittäin kuuluu tallenteella paikoin soittoa kovemmin. Dortmunderin osuus alkaa noin 7 minuutin kohdalta, mutta tokihan tuo koko video kannattaa katsoa – siinä määrin laadukasta oli Saaribluesin tarjonta.
Näinä koronan jälkeisinä aikoina on ohjelmatarjontaamme ilmaantunut myös Dortmunder Light, eli alkuperäistä duoa puolet kevyempi versio. Selkokielisesti ilmaistuna kyseessä on meitsi trubana. Kevennyksen taustalla on yhtä lailla Tapsan lisääntyneet kiireet muiden bändien kanssa ja toisaalta ohjelman tilaajien koronan myötä kaventuneet budjetitkin.
2023
Vuonna 2023 Juliet Jonesin Sydän vietti nelikymmenvuotisjuhliaan. Heille saattoi sen tiimoilta tulla keikkoja lyhyelläkin varoitusajalla, joten sovittiin, että ei lähdetä Dortmunderilla liiaksi sekaan hämmentämään.
Niinpä teimme Light-keikkojen lisäksi vain viisi duokeikkaa koko vuoden aikana. Tammikuussa vietimme hyväfiiliksisen viikonlopun Savossa soittaen Pieksämäen Ränni Barissa ja Lapinlahden Höyrybaarissa.
Kesä-heinäkuun vaihteessa soitimme kolme parin setin keikkaa vuorokauden sisään. Perjantaina 30.6. alkoi iltakymmeneltä soitto Bar & Pub Nosteessa Lahdessa, lauantaina vetäsimme päiväkeikan Hauholla Vihavuoden Piipussa ja sen päälle iltakahdeksasta kymmeneen Tampereella Anniskeluravintola Kaltsussa. Rivakkaa, tehokasta ja hauskaa oli se!
2024
Helmikuussa havahduin siihen, että aprillipäivänä tuli kuluneeksi 20 vuotta ensimmäisen Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit -pitkäsoiton Viekää minut baariin taas… julkaisusta. Olin soittanut levyn nimipiisiä trubakeikoillani ja kerran kesken kappaleen huomannut ajattelevani, että ”Tämä muuten toimisi hyvin Tapsan ja Jussin kanssa.” Sillä kertaa asia unohtui, mutta palauduttuaan nyt mieleen pisti pyörät pyörimään. Pikaisesti piisi louhittiin kasaan ja Luoman Masi miksasi sen. Aprillipäivänä 2024 julkistui Dortmunderin Viekää minut baariin taas.
Tästä tarina sitten jatkuukin reaaliajassa. Keikkoja on ainakin tulossa kaikille variaatioille ja äänityksiäkin olisi tarkoitus saattaa valmiimmiksi – kenties julkikin.
Kirjoitetaan lisää historiaa, kunhan saadaan sitä enste elettyä. Tästä tai tuosta vihreästä laatikosta klikkaamalla pääset takaisin Dortmunderin etusivulle.